Jep, vihdoinkin perillä ja kaikki hyvin :)

Alotetaanko matkustamisesta?Alotetaan vaan. Eli Tampereelta lähteneessä koneessa tutustuin johoki ukkeliin, ilmiselvä motoristi, joka istu mun vieressä..Nahkaliivit ja aika monta tatskaa, mut sit ku se alko höpöttelee mulle nii se oli aika huvittavan tavallinen kuitenki, vaikka ulkokuori oliki vähä "pelottava"..Se kerto että sen tyttö asuu Italiassa, aika hauska yhteensattuma. Se oli menossa jonneki päin brittein saaria, ja sit se sano että se aiko kans olla yön siellä kentällä, ku sen juna lähti joskus aamupuoleen kohti Nottinghamia, joten me hengailtii sit yhessä siellä. Se neuvo kaikki vessat ja lähtöselvitystiskit sunmuut, ku oli ite ollu aikasemmin siellä :) sit me nukuttii semmosen juna ja bussi lippukopin ja ikkunan välisessä raossa, ku se oli hirmu rauhallinen paikka. Se aina katto mun laukkujen perään ku mä kävin vaikka vessassa tai tupakalla ja se katto aamullaki sitä mun toista laukkua ku mä kävin viemässä sen ison matkalaukkuni pois :)

Antonella, Roberto ja pikku Michele tuli hakee mua sitte tuolta Pisan kentältä eilen, heti aluks vaikutti että ne on tosi rentoja ja kaikensuvaitsevia, käytii juomassa kahvit (espressoo ) ja syömässä vähä jotaki pientä ja sit käveltii kattoo sitä kaikenpuhuttua tornia. Olihan se hieno :D Vaikka se kirkko siinä vieressä oli vielä hienompi..Älkääkä kysykö minkä niminen, en voi muistaa :P

Genovaan tultiin joskus kolmen aikaan, päätä huimas ku tultiin "kaupungin portille" ja toisella puolella näky merta nii paljon ku silmä jakso nähdä, vielä vähän enemmänki, ja toisella vuoret. Upeeta!Ajettiin koko kaupungin läpi että päästiin tänne meille kotiin, vähän hämmästytti ku Roberto lähti ajaa ylös, ylös, ylös, ylös....Tuommosta pikkusta ihan järkyttävän mutkasta tietä.Eli kyllä: me asutaan vuorella :) Omasta ikkunasta näkyy vuorenseinä ja parvekkeelta näkyy kauempana olevia vuoria..Tykkään. Illalla käytiin syömässä paikallisessa ravintolassa (yhessä niistä sadoista), siinä oli vieressä uima-allas ja jalkapallokenttä. Aika hurjan näkönen ku ne kentät oli vierekkäi, jaliskenttä oli aidattu verkolla, ettei pallo karkaa sinne altaaseen :D  toisessa oli menossa vissiin vesipallomatsi ja toisessa yllättäen potkittiin ihan tosissaa :) Noi syötti mulle jotai ihan ihmeellista paikallisherkkua, ihan ohut pizzataikinasta tehty rapeaksi paistettu levy jonka päällä oli juustoa :) Hyvää oli, turhan suolasta vaa mulle. 

Tänää oon sit ekan kerran yksin ton Michelen kanssa, ku Antonella on menny jo aamulla töihin ja tulee joskus kuudelta, ja Roberto lähti yhden aikoihin. Ootellaan että tiskikone on valmis ja lähetää sit ulos :) tästä olohuoneen ikkunasta ku kattoo ulos, näkyy toinen kerrostalo jonka alakerrassa on baari (joo joo, tiiätte kyllä millanen) ja sieltä saa tupakkaa : ei tartte kauas mennä :D  Nyt mä lähen vähä touhuaa tuon kans, ku se vaikuttaa pitkästyneeltä :P

Michele on muute siitä ihana ku se pitää aina kädestä kii <3 suloinen.